Karkuritarina: Rescue-koira Nila Vuosaaressa

Tässä on Nila, ihana rescue-koira Liettuasta!

Nila on rescue-koira, joka ehti asua uuden perheensä luona vain pari viikkoa, kunnes se karkasi. Sunnuntailenkillä 28.11.2021 Nila oli pelästynyt perheen toisen koiran juostua sitä päin. Nilalla oli suositusten mukaisesti kaksi hihnaa; toinen kiinni pannassa ja toinen valjaissa. Molemmat hihnat olivat kuitenkin livenneet omistajan käsistä pelästyneen koiran kiskaistessa. Nila juoksi pelästyneenä karkuun. Omistaja yritti seurata Nilan perässä, mutta tuloksetta. Tämän jälkeen Nilasta tuli katoamispäivänä vain yksi havainto.

Vainulle soitettiin Nilan katoamisesta vielä samana päivänä. Vainussa tiedettiin, että koska Nilalla oli kaksi talutushihnaa perässään, se saattaisi jäädä hihnoistaan johonkin kiinni. Alueella oli vilkas liikenne ja lisäksi lähellä oleva meri oli heikkojen jäiden vuoksi vaarallinen. Lähipäiviksi oli ennustettu myös kovia pakkasia. Omistaja sai Vainusta avukseen etsintäkoordinaattorit Sailan ja Sinin sekä etsijäkoira-Lakun. Etsijäkoira sai karkurista hajun, mutta ei pystynyt paikantamaan sen tarkkaa suuntaa. Laku ilmaisi karkurin kuitenkin olevan jossakin lähettyvillä. Koordinaattorit perustivat Whatsapp-ryhmän ja neuvoivat Nilan omistajaa aktiivisesti koko karkureissun ajan.

Heti katoamisen jälkeen omistajat rauhoittivat saamiensa ohjeiden mukaisesti alueen ja vetivät hajujälkiä kohti karkaamispaikkaa. Katoamismetsikköön perustettiin ruokinta- ja grillipaikka. Nila oli erittäin arka koira, joten alueen rauhoittaminen oli tärkeää, vaikka useat huolestuneet ulkopuoliset ihmiset olisivat halunneet auttaa pakkassäähän eksynyttä koiraa. Seuraavana päivänä omistajat haravoivat rauhallisesti lähialueen pienen metsikön. Omistajat myös ilmoittivat karkurista heti somessa asianmukaisiin karkuriryhmiin ja aloittivat kuvallisten lappujen jakamisen lähiympäristöön.

Tästä huolimatta Nilasta ei tullut havaintoja muutamaan päivään, joten huoli Nilan juuttumisesta hihnoistaan kiinni alkoi kasvaa. Tämän vuoksi koordinaattorit ja omistaja keräsivät avuliaista ihmisistä melko suuren ryhmän alueen järjestelmälliseen ketjuharavointiin.

Kesken haravoinnin saatiin ensimmäisen havainto Nilasta. Haravointiryhmä ohjeistettiin heti poistumaan vähin äänin paikalta. Nila oli havainnon perusteella lähtenyt palaamaan takaisin karkaamispaikalle. Seuraavina päivinä karkurista tehtiin useita havaintoja. Ne saatiin hyvin läheltä karkaamis- ja ruokintapaikkaa. Paikalle asennettu riistakamera kertoi kuitenkin, ettei Nila ollut käynyt grillialueen ruokintapaikalla.

Noin viikko katoamisen jälkeen pakkaset kiristyivät yli kahteenkymmeneen asteeseen. Omistajat jatkoivat urheasti hajujälkien vetoa havaintopaikoilta ruokintapaikoille ja grillaamista karkaamispaikalla. Nilasta tuli havaintoja nyt lähes päivittäin, mutta vieläkään Nilaa ei saatu kulkemaan ruokintapaikalle. Sitten tuli yksi havainto rannalta läheltä karkaamispaikkaa, melontakeskuksen pihalta. Omistajat olivat menneet tämän jälkeen havaintopaikalle ja nähneet Nilan. Koira oli kuitenkin lähtenyt kävelemään heti pois eikä ollut kiinnostunut heitetyistä makkaranpaloista. Omistajat huomasivat, että Nila oli saanut purtua molemmat hihnansa poikki.

Nyt Nilasta tuli jälleen useita yksittäisiä havaintoja hyvin pieneltä taajama-alueelta lähes samaan kellonaikaan päivisin. Muun ajan Nila piilotteli jossain. Se vaikutti aina palaavan kuitenkin takaisin melontakeskukselle. Tämän vuoksi ruokintapaikka, grillipaikka ja riistakamera päätettiin siirtää hiukan lähemmäs melontakeskusta toiseen rauhalliseen metsikköön. Hajujäljet vedettiin melontakeskukselta sekä havaintopaikoilta tähän uuteen ruokintapaikkaan ja niitä vahvistettiin päivittäin.

Toinen viikko vierähti käyntiin, mutta kovasta yrityksestä huolimatta Nila ei tällekään ruokintapaikalle eksynyt. Tavallisesti koiraloukkua mietitään vasta, kun karkuri saadaan todistetusti käymään ruokintapaikalla. Nyt tiedettiin kuitenkin tarkka alue, jossa karkuri vaelsi, joten loukku päätettiin asentaa melontakeskuksen luokse. Kaikeksi onneksi sieltä löytyi myös aivan tuoreita mahdollisesti Nilan jättämiä jälkiä.
Viimein odotus palkittiin! Loukku ehti olla paikallaan vain vajaan vuorokauden, kun sen hälyttimestä tuli soitto koordinaattoreille ja omistajalle. Omistajat riensivät heti paikalle ja pian whatsapp-ryhmään tuli omistajan ääniviesti: ”Se on Nila! Se ON Nila!!!”.

Hetki oli liikuttava. Onnistumista kuvailtiin Vainussa oikeaksi työvoitoksi. Omistajien ja Vainun asiantuntijoiden yhteistyöllä karkulainen saatiin lopulta turvallisesti pois myös loukusta. Nyt Nila on jälleen kotona rakastavan perheensä huomassa!

Leave a Comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *