Elettiin heinäkuun alkua, kun selailin Facebookin Karkurit-ryhmän ilmoituksia. Olin Vainun puhelinpäivystysvuorossa ja katsoin aina säännöllisesti eri ryhmistä lemmikkien katoamisilmoituksia. Mikäli päivystyspuhelin sattuisi soimaan, tietäisin vähän etukäteen, mistä karkureista meille ehkä soitettaisiin.
Silmääni osui katoamisilmoitus, jossa kerrottiin Espoon saaristossa muutamaa viikkoa aiemmin kadonneesta kissasta. Pian karkurikissan omistaja Anne olikin yhteydessä Vainuun ja sovimme, että Vainu alkaa auttaa omistajaa tässä hieman haasteellisessa etsinnässä.
Haasteellisen etsinnästä teki se, että saarella, jolla kissa karkasi, ei ole lainkaan pysyvää asutusta. Kyseessä on 9,1 hehtaarin kokoinen ulkoilusaari Espoon ulkosaaristossa. Gåsgrund on kesäisin suosittu kohde retkeilijöiden ja telttailijoiden keskuudessa. Saarella ei ole juomakelpoista vettä eikä sähköjä. Lisähaasteen toivat myös yhteysaluksen aikataulut, sillä saarelle ja takaisin oli mahdollista päästä vain muutaman kerran päivässä tiistaista sunnuntaihin. Vierailuun saarella oli varattava käytännössä lähes koko päivä.
Miten kissa päätyi saareen?
Karkurin omistaja Anne oli ystäviensä kanssa lähtenyt juhannuksen viettoon tuttuun saareen. Tällä kertaa mukaan lähti myös tottunut valjasulkoilija Barsik, joka oli ulkoillut valjaissa kaupunkialueella sekä kotinsa läheisessä puistossa. Ulkoilut olivat aina sujuneet hyvin eikä mitään karkaamiseen viittaavaa tilannetta ollut koskaan aiemmin ollut.
Pian saareen rantautumisen jälkeen sattui kuitenkin yllättävä ja ikävä tilanne. Anne oli pukemassa tuttuja valjaita kissalleen, kun Barsik yllättäen lähtikin karkuun läheiseen metsikköön. Anne alkoi heti ystäviensä kanssa etsiä kissaa. Etsintöjä jatkettiin useamman päivän ajan, mutta lopulta Annen oli aika palata kaupunkiin töiden pariin. Hän kävi kuitenkin viikonloppuisin etsimässä kissaansa aina kun vain pääsi.
Barsikista ei tullut yhtään havaintoa puoleentoista viikkoon, kunnes heinäkuun alussa Annen ystävä ilmoitti nähneensä kissan. Kuva ja video kissasta saaressa ilahdutti Annea, koska Barsik oli videossa hyvävointisen näköinen. Karkuri ei kuitenkaan antanut enää ottaa itseään kiinni.
Vainu Eläinetsijäkoirat ry mukaan etsintään 4.7.
Etsinnän alussa perustimme Annen ja Vainun etsintäkoordinaattoreiden kanssa messenger-ryhmän. Ryhmään koottiin kaikki tärkeät tiedot etsinnästä sekä kartat ja kuvat saarelta. Samalla suunniteltiin etsinnän etenemistä neljän etsintäkoordinaattorin yhteistyöllä. Koirakonkin käyttöä mietittiin, mutta lopulta päädyttiin odottamaan näköhavaintoja ja seuraamaan lähettävän riistakameran avulla saarella sijaitsevaa ruokintapaikkaa ja loukkua. Saaren verrattain pienestä koosta johtuen etsijäkoiran ei lopulta ajateltu tuovan merkittävästi lisätietoa karkurin sijainnista.
Saaren vaativiin olosuhteisiin sopiva supiloukku löytyi eläinsuojeluyhdistys Rekku Rescue ry:n kautta. Loukkua pidettiin vireessä aina silloin kun omistaja tai joku omistajan ystävä oli paikalla. Riistakameran avulla saatiin reaaliaikaista tietoa saaresta myös viikolla, jolloin loukkua pidettiin ainoastaan ruokintapaikkana. Tällöin loukun etuovi laitettiin nippusiteillä auki. Kului kuitenkin kolme pitkää viikkoa ilman yhtään havaintoa karkurista. Riistakamerassa ei karkuria näkynyt, mutta onneksi kamerassa ei näkynyt myöskään kissan mahdollisia vihollisia kuten kettuja tai supikoiria. Epätietoisuus kalvoi silti mielessä: onko kissa vielä hengissä ja jos on, miksi kukaan ei ole enää nähnyt sitä?
26.7. Kissa on nähty saaressa!
Illalla 26.7. Anne laittoi messenger-ryhmäämme viestin, että Barsik on nähty saaressa. Katoamisesta oli kulunut tässä vaiheessa vähän yli kuukausi.
Nyt kiinniottoa alettiin suunnitella toden teolla. Lähdin itse parin päivän päästä saareen katsastamaan havaintopaikkaa ja siirtämään loukkua sekä riistakameraa havaintopaikalle.
Kun matkasin yhteysaluksella saareen, menossa oli yksi kesän kuumimmista päivistä. Perillä kuulin, että kissasta oli tehty viikonlopun aikana useita havaintoja samalta alueelta. Lähdin heti kartoittamaan loukulle sopivaa paikkaa, kun yllättäen näin Barsikin vain muutaman metrin päässä! Karkuri kuitenkin vetäytyi piiloon metsän suojaan. Siirsin loukun ja lähettävän riistakameran kiireesti paikalle. Siirryin etäämmälle odottelemaan, houkuttelisiko loukussa oleva ruokakattaus karkurin uudestaan paikan päälle. Aika kiiri eteenpäin ja viimeinen lautta mantereelle oli pian lähdössä. Päädyin laittamaan loukun takaisin ruokinnalle siksi aikaa, että joku pääsisi jälleen paikalle.
Seuraavat tunnit odoteltiin jännittynein mielin kuvia riistakameralta. Kuva Barsikista tulikin lopulta seuraavana aamuna ja ruuat houkuttelivat karkurin paikalle useampaan kertaan. Kissan omistaja Anne oli tuolloin työmatkalla ulkomailla, mutta sai reaaliaikaisesti tietoa saaren tapahtumista kuvien välityksellä. Arjen ja töiden takia saareen ei päästy noin vaan nopeasti poikkeamaan, vaan kaikki käynnit veivät aikaa ja oli suunniteltava huolella.
Eräs Vainun etsintäkoordinaattori oli tuolloin kuitenkin lomalla ja lupautui käymään saarella keskellä viikkoa. Barsikille katettiin nyt uudet tukevat eväät loukulle ja sen läheisyyteen, jotta se saataisiin pysymään alueella ja tottumaan loukkuun. Karkurin liikkeitä päästiin seuraamaan lähettävän riistakameran välityksellä. Kissa palasi alueelle lähes joka yö.
Viimeinen viikonloppu saaressa
Seuraavana perjantaina pakkasin teltan, kanisterin vettä ja reissueväät itselleni sekä karkurille. Kolmannen reissun aikana tavoite oli saada karkuri loukkuun ja vihdoin turvallisesti maihin.
Leiriydyin hiljaiseen niemenkärkeen lähelle loukutuspaikkaa. Paikalle päästyäni kuulin, että kissan lisäksi edellisellä viikolla oli saarella nähty myös mäyrä. Mäyrä ei ole kissaa ajatellen vihollinen, mutta joskus kissakarkuria varten laitettuun loukkuun on mennyt myös mäyriä.
Ensimmäisenä yönä saarella oli levotonta, sillä nuorisoporukka juhli viikonloppua kovaäänisesti. Karkurista ei näkynyt vilaustakaan. Harmitti, mutta koska karkuri oli aiemmin viikollakin ollut yön poissa, en osannut huolestua suuremmin. Päivä kului kauniissa saaristomaisemassa nopeasti iltaan. Oli aika valmistautua seuraavaan yöhön jälleen uudella kattauksella sekä erittäin vahvoilla ja pitkillä hajujäljillä. Loukkuun laitoin tuoksuvaa sardiinia, tonnikalakastiketta ja raikasta vettä. Hajujäljet tein limupulloon tehdyllä sardiini-kuumavesiseoksella valuttamalla seosta pullon korkkiin tehdyn pienen reiän läpi lähimaastoon jokaiseen ilmansuuntaan. Ennen yötä ennätin vielä saunaan ja iltauinnille mereen iltahämärissä. Seuraavana päivänä oli edessä kotimatka, meni kissa loukkuun tai ei.
”Sannan vahti is alarming!”
Sunnuntaina 4.8. klo 3.26 loukkuvahdilta tuli viesti ja soitto, että loukku on lauennut. Lähdin saman tien loukulle tarkistamaan tilannetta. Matkalla loukulle oli vielä epäuskoinen tunne, että onko siellä todella Barsik vai kuitenkin joku muu eläin. Kun pilkkopimeässä metsässä otsalampun valossa näin viimein kiiluvat kissansilmät, ei riemulla ollut rajaa! Täällä ei tarvinnut miettiä, onko loukussa juuri oikea kissa, kuten normaalisti mantereella.
Karkuri oli alkuun peloissaan ja pyrki kovasti loukusta pakoon. Loukun ruokintapääty oli varmistettu jo aiemmin nippusiteellä siten, että se pysyi lauettuaan varmasti kiinni. Nyt laitoin vielä toiseen päätyyn nippusiteillä lisävarmistukset ennen loukun siirtoa. Pitkän urakan päätteeksi kissa oli saatava varmasti turvaan. Kannoin loukun teltalle suojaan ja jäimme karkurin kanssa odottamaan aamun valkenemista.
Omistaja Anne sai myös ilmoituksen Barsikin kiinnijäämisestä työmatkalleen. Aamun valjettua aloin valmistella paluumatkaa mantereelle. Mukana matkassa oli karkurin tuttu kantokoppa, jonne Barsik menikin kotimatkaa varten jo ihan mielellään. Kotimatka Helsinkiin taittui omistajan ystävän yksityisveneellä.
Karkurilta löytyi kymmenkunta punkkia, pieni nirhauma nenän pielessä ja yksi lähes kokonaan irronnut kynsi. Paino oli laskenut hieman, mutta päällisin puolin karkuri näytti muuten olevan kunnossa. Karkurin omistaja Anne vei Barsikin lääkäriin seuraavana päivänä ja lääkärintarkastuksessa kissan vointi todettiin olosuhteisiin nähden hyväksi. Loishäädön jälkeen voinnin seurantaa voitiin jatkaa kotona.
Barsik-kissan karkumatka Gåsgrund-saarella kesti 6 viikkoa ja 3 päivää. Vainu Eläinetsijäkoirat ry auttoi omistajaa etsinnässä tasan kuukauden ajan. Etsintää suunnitteli ja avusti viisi etsintäkoordinaattoria.
Sanna Utti
etsintäkoordinaattori