Karkuritarina: Pokkana omille teille

Shetlanninlammaskoira Pokka oli perheineen Saarenmaalla agilitykisoissa, joista hänen oli määrä jatkaa tuttavapariskunnan kanssa Suomeen mummolaan omistajien jatkaessa matkaa vielä viikon verran Euroopassa.  Matka sujui mukavasti aina Helsinkiin asti, kunnes tauolla Arabianrannassa arka Pokka livahti takaluukusta karkuteille. Tästä alkoi kolmen päivän jännitysnäytelmä vikkelän sheltin pinkoessa kaupunginosasta toiseen ja vilkkaiden teiden risteillessä vieressä. Tapahtumia seurasi laaja joukko ihmisiä, erityisesti koiraurheiluharrastajia.

 

Pokan omistajat Hanna ja Eero Hyvärinen keskeyttivät matkansa ja saapuivat etsintöihin Helsinkiin heti kun mahdollista.

 

– Kun saimme Liettuassa puhelun, että Pokka on pinkonut tuhatta ja sataa karkuun, tuli tunne, että emme ikinä tule löytämään sitä – karkuun juokseminen kun ei ollut Pokalle lainkaan tyypillinen käytös. Alun virtapiikin jälkeen olin täysin lamaantunut, ja sen jälkeen fiilikset vaihtelivat epätoivosta tunteeseen, että pian Pokka saadaan varmasti kiinni, Hanna kertoo.

 

Etsijäkoirat olivat tulleet Hannalle tutuksi yhteisten koiratuttujen kautta ja tukea etsintöihin lähdettiin hakemaan heti myös sieltä suunnalta. Vainu Eläinetsijäkoirien päivystäjä Tuija vastasi neuvontapuhelimeen ollessaan treenaamassa omia koiriaan Tuusulassa. Koska Pokan karkaamisalue Helsingissä oli vilkkaasti liikennöity ja koira melko arka, Tuija lähti heti selvittämään tapaukseen eläinetsijäkoiraa. Koiraohjaaja Tiina otti tapauksen neuvonnan ja alkoi järjestellä aikataulujaan niin että pääsisi labradorinnoutaja Kaapon kanssa mahdollisimman nopeasti paikalle. Koska Pokasta tuli havaintoja karkaamispäivänä, maanantaina, aina iltaan asti, etsijäkoiraa ei aluksi tarvittu. Kuitenkin Käpylästä puolenyön aikaan tulleen havainnon jälkeen tuli hiljaista. Pokka oli piiloutunut tyypillisen karkurin tapaan suojaisaan paikkaan. Yleensä karkureille tärkeintä onkin aina turvallisuus – siksi ne voivat piilotella parikin päivää rauhallisen paikan löydettyään. Sen jälkeen voittaa usein nälkä ja karkuri lähtee liikkeelle ja havaintoja alkaa tulla.

 

Sosiaalisessa mediassa moni tuttu ja tuntematon ihminen tarjosi ystävällisesti apuaan ja näin saatiin tehostettua erityisesti katoamisilmoitusten jakamista, mikä on etsinnässä aivan keskeistä, jotta saadaan reaaliaikaisia havaintoja ja omistaja saa näköyhteyden koiraan. Katoamisilmoituksia jaettiin kaikkineen 600 kappaletta, ja jopa 75 prosenttia havainnoista saatiin niiden ansiosta. Vaikka sosiaalisessa mediassa viesti leviää laajalle, sen lisäksi perinteinen laputus postiluukkuihin ja valotolppiin on erittäin tärkeää ajantasaisten tietojen saamiseksi.

 

Moni olisi mielellään myös jalkautunut etsimään Pokkaa kaupunkialueelle. Vaikka tarkoitus oli hyvä, omistajat yhdessä Vainun koordinaattorin kanssa pyrkivät rauhoittamaan tilannetta. Aran koiran liikkuessa kaupunkialueella varovaisetkin joukkoetsinnät saattavat ajaa sen äkkiä onnettomuuteen. Pokkakin sivusi liikkeissään jatkuvasti Lahden moottoritietä, ja tärkeintä oli saada se rauhoittumaan turvalliselle alueelle. Omistajat olivat jatkuvassa puhelinyhteydessä Tiinaan ja sopivaa strategiaa mietittiin yhdessä tilanteiden vaihtuessa tiuhaan. Paikan päällä omistajia oli avustamassa myös Vainun etsintäkoordinaattori Emmi.

 

Koska havaintoja ei tiistai-iltaan mennessä ollut tullut, Kaapo lähti paikallistamaan Pokan liikkeitä. Kaapo otti jäljen viimeisimmältä näköhavaintopaikalta Käpylästä ja jäljesti reipasta vauhtia kaksi kilometriä läheiseen puistoon ilmaisten selvästi Pokan piileskelevän alueella. Omistajat jäivät paikalle grillaamaan ja myös loukku asennettiin paikoilleen. Mukana houkuttelussa käytettiin myös perheen toista koiraa, Pokan parasta kaveria.

 

Tilanne kuitenkin muuttui jälleen nopeasti. Pokan oli nähty vielä iltamyöhällä pinkovan Kaapon ilmaisemalta alueelta kovaa vauhtia kohti Arabianrantaa. Seuraavana päivänä etsintöjä vaikeutti se, että samaan aikaan havaintoja tuli myös Malmilta, jotka kuitenkin osoittautuivat mitä ilmeisemmin toiseksi karkumatkalla olleeksi koiraksi.  Pokasta alkoi tulla havaintoja myös Lahden moottoritieltä, ja omistajat ilmoittivat kaikki mahdolliset tahot poliisista postiin ja takseista busseihin, jotta vältyttäisiin onnettomuuksilta.  Etsinnän kannalta oli olennaista, että tarkkoja havaintopaikkoja ei ilmoitettu sosiaalisessa mediassa vaan ne olivat ainoastaan omistajan tiedossa. Aran koiran kiinni saamisessa näköyhteyden saaminen omistajaan on ensisijaista, ja joskus tämäkään ei auta vaan on turvauduttava loukutukseen kun alue on saatu rauhoitettua ja koira pysymään aloillaan ja syömään. Siksi kaupunkialueellakin koiran olinpaikka on rauhoitettava niin pitkälle kuin mahdollista, vaikka se haastavaa onkin.

 

Keskiviikkona alkuillasta omistajat alkoivat saada useampia havaintoja Viikistä. Ratkaisevan näköhavainnon tekijä toimi rauhallisesti eikä lähtenyt jahtaamaan koiraa. Sen sijaan hän soitti heti omistajille, ja Hanna ja Eero lähtivätkin oitis paikalle. Pian he saivat uuden soiton. Pokka oli vain sadan metrin päässä heistä. Hanna lähti perheen toisen koiran kanssa kävelemään alueelle ja muisti Tiinan neuvot rauhallisuudesta ja siitä, että omasta tunnetilasta huolimatta paras keino on koiran huutelun sijaan jutella rauhoittavasti koiralle normaaleja juttuja ja vaikka lauleskella. Pian Pokan pää pilkistikin pusikosta esiin ja se säpsähti voimakkaasti. Villiintyessään karkurit eivät usein tunnista heti omistajaansa vaan menevät lukkoon. Kuitenkin tuttu haju tai sana laukaisee lukon nopeasti. Hanna käänsi koiralle selkänsä ohjeiden mukaisesti ja Pokka ryntäsi vauhdilla syliin. Onnellinen Pokka meinasi revetä liitoksistaan omansa löydettyään ja hukutti Hannan pusuihin. Pokka kävi vielä eläinlääkärissä tarkastuksessa löytymisen jälkeen, ja oli täysin kunnossa huolimatta takana olevista kilometreistä ja seikkailuista ympäri kaupunkia.

 Riskit Pokan etsinnässä olivat suuret, mutta omistajien rauhallisen ja johdonmukaisen toiminnan,hyvän koordinaation ja ohjeiden noudattamisen, kattavan ilmoittelun, näköhavainnon tekijän maltin, ja etsijäkoiran erinomaisen jäljestyksen ansiosta Pokan liikkeissä pysyttiin mukana, kuitenkin niin että onnettomuuksilta vältyttiin.  Nyt Pokka pääsee viettämään lomaa ja sillä on varmasti seikkailuistaan yhtä ja toista kerrottavaa omalle laumalleen.

 

 

Jätä kommentti