Lämpöhalvaus voi yllättää – tärkeintä on ennaltaehkäisy

Luonto on herännyt jälleen henkiin pitkän ja kylmän kevään jälkeen. Linnun poikaset laulavat pesissään ja maa on täynnä mitä erikoisempia kukkia. Pimeät illat ovat hetkeksi taakse jäänyttä elämää. Kesällä luonto kutsuu ulkoilemaan. Kesä on myös mitä parhainta treeniaikaa kaikille, jotka koiransa kanssa harrastavat. Nyt voi unohtaa koleat treenihallit ja siirtää harjoitukset ulos.

 

Meillä Suomessa lämpötilat vaihtelevat suuresti. Ei vain eri vuodenaikoina, vaan jopa saman päivän aikana. Aamulla asteita saattaa olla vain muutama, mutta päivällä auringon mukana lämpö nousee jopa hellelukemiin. Kevät onkin kaikkein riskialtteinta aikaa koirille saada lämpöhalvaus. Kesän edetessä lämmönsietokyky kasvaa, mutta jos on kolea kesä, kannattaa olla erityisen varovainen hellepäivinä.

 

Koiran kyky kestää hellettä vaihtelee suuresti. Jokaisen on hyvä tiedostaa oman koiransa lämmönsietorajat ja noudattaa niitä. Koirat hakeutuvat automaattisesti viileään, mikäli niille tulee kuuma. Mutta jos niillä ei syystä tai toisesta sellaista vaihtoehtoa ole, on lämpöhalvauksen riski suuri. Koiran värilläkin on väliä kuumuuden sietämisessä: Vaaleat koirat sietävät yleensä paremmin kuumaa kuin tummat tai mustat koirat.

 

Lämpöhalvaus on kavalampi ja nopeampi uhka koirille kuin usein ymmärretään. Riskiryhmän kärkipäässä ovat ennen kaikkea sydänvikaiset ja lyhytkuonoiset rodut, joiden lämmönsäätelyjärjestelmä ei kykene toimimaan parhaalla mahdollisella tavalla. Riskiryhmään kuuluvat myös nuoret pennut sekä vanhat koirat. Lämpöhalvaukselle altistava tekijä on stressi. Koirien yleisimpiä stressin aiheuttajia ovat matkustaminen, kilpaileminen sekä vieraassa ympäristössä ja vieraiden ihmisten keskellä oleminen.

 

Mikä lämpöhalvaus on?

 

Lämpöhalvaus on tila, jossa koiran ruumiinlämpö nousee äkillisesti liian korkealle. Koiran elimistö kestää 42-43 asteista lämpötilaa vain pienen hetken. Sen jälkeen sekä koiran aivot että sydän alkavat luhistua, mistä seuraa kuolema. Lämpöhalvaus on siis erittäin vakava asia. Shokkioireet vaurioittavat hengitysteitä, sydäntä ja munuaisia. Sisäelinvauriot ovat yleisiä.

 

Koiran ruumiinlämmön noustessa 41 asteeseen elimistön valkuaisaineet alkavat saostua. Koira ei kykene hikoilemaan kuten me ihmiset, vaan se säätelee ruumiinlämpöään läähättämällä. Koira ikään kuin ”vaihtaa” lämpimän hengitysilman viileämpään ilmaan läähättäessään. Mutta helteellä lämpötilan ollessa korkea, on läähätys tehotonta. Koira ei saa viileää ilmaa kuuman ilman tilalle.

 

Läähättäessään koira poistaa liikalämpöä elimistöstään. Samalla poistuu nestettä hiilidioksidin ja muiden kaasujen lisäksi. Tämä laskee veren puskurivarastoja, jolloin PH nousee. Tämä taas puolestaan huijaa munuaisia poistamaan elektrolyyttejä, kuten kaliumia. Elektrolyytit ovat elintärkeitä suorituksen jälkeisten kuona-aineiden neutraloimiseen, joten kokonaisvaltainen elimistön epätasapaino on saavutettu. Helle siis vaikuttaa koiran koko elimistöön!

 

On hyvä tiedostaa myös se tosiasia, ettei lämpöhalvauksen riski ole suoraan verrannollinen auringon paistamiselle. Myös pilvisellä, mutta kuumalla säällä, on uhka olemassa.

 

Tunnista oireet

 

Lämpöhalvaus on nopea ja kavala tila. Sen ensioireita ovat epänormaalin voimakas läähätys ja korkea syke. Koiran motoriikka alkaa heiketä ja jalat saattavat pettää. Koira voi käytökseltään olla levoton, uupunut tai poissaoleva. Voimakas kuolaaminen voi olla yksi oire, oksentaminen ja ripulointikin ovat mahdollisia. Suun limakalvot muuttuvat tulipunaisiksi. Tajunnan taso laskee ja lopulta koira menee shokkiin ja koomaan. Kaikki tämä voi tapahtua 5-10 minuutissa.

 

Ensiapu

 

Jos epäilet koiralla lämpöhalvausta, aloita ensiapu välittömästi. Vie koira viileämpään paikkaan ja aloita sen jäähdyttely viileällä vedellä. Älä käytä jääkylmää vettä, sillä se rasittaa elimistöä entisestään. Käytä hiukan kättäsi viileämpää vettä. Ideaaleinta olisi upottaa koira viileään veteen kauttaaltaan noin 20-30 sekunniksi. Mutta tämä onnistuu vain, mikäli lähistöllä sattuu olemaan jokin vesistö. Jos vesistöä ei vieressä ole, voit käyttää myös viileitä märkiä pyyhkeitä, kunhan vaihdat ne lämpenemisen takia viileämpiin riittävän usein. Jos lähelläsi sattuu olemaan juoksevaa vettä, voit suihkuttaa koiraa viileällä vedellä kauttaaltaan 30-40 sekunnin ajan. Vältä kuitenkin kastelemasta pitkäkarvaisen koiran turkkia läpikotaisin, koska märkä turkki alkaa lämmittämään sen sijaan, että se viilentäisi. Juoksevalla vedellä viilennettäessä onkin suotavaa pyyhkiä ylimääräinen vesi turkista pois, jotta saadaan veden viilentävä vaikutus pysymään.

 

Koiraa voi hieroa kevyesti 20-30 sekunnin ajan verenkierron lisäämiseksi ja lämpimän ilman poistamiseksi. Jos on mahdollista, seuraa koiran ruumiinlämpöä lämpömittarilla viilennyksen aikana. Kun ruumiinlämpö on laskenut 39 asteeseen, tulee viilennys keskeyttää. Koira on syytä viedä eläinlääkärin tarkastukseen ensiavun antamisen jälkeen.

 

Jos vettä ei ole riittävästi saatavilla, on tärkeää keskittyä koiran raajojen suurten lihasten viilentämiseen. Näitä ovat vatsanalus, hännänalus, kaulan sivut sekä päälaki.

 

Tarjoa jäähdytetylle koiralle viileää vettä noin 10-15 minuutin välein. Mikäli koira kykenee, sitä voi viilennyksen jälkeen kävelyttää rauhalliseen tahtiin, jotta lämpö haihtuu nopeammin.

 

Jälkihoito

 

Koiran tulee saada toipua riittävän pitkän ajan lämpöhalvauksen jälkeen. Mitään harjoituksia ei tule tehdä ainakaan pariin päivään. On suotavaa pitää ainakin parin viikon taukoa rankemmista kisoista. Lämpöhalvaus aiheuttaa usein myös kuivumista, joka on syytä myös hoitaa. Koiralle tulee antaa kevyitä aterioita runsaalla nesteellä 2-3 päivää. Muista myös elektrolyyttien lisääminen.

 

Paras tapa välttyä lämpöhalvaukselta on sen ennaltaehkäisy. Opettele tiedostamaan oman koirasi sietorajat ja kunnioita niitä, vaikka itseäsi kaunis sää houkuttelisikin treenikentälle tai pitkälle lenkille. Pahimmillaan lämpöhalvaus voi aiheuttaa koiralle pysyviä sisäelinvaurioita. Turhia riskejä ei kannata ottaa.

 

Vainun koirat työskentelevät kesällä aamuisin tai iltaisin

 

Sen lisäksi, että kuuma ilma on itsessään riski koiran elimistölle, on polttava aurinko tehokas tappamaan ne bakteerit, jotka kantavat mukanaan ominaishajun. Illan viiletessä ja kosteuden laskiessa heräävät jäljittämiseen tarvittavat hajutkin uudelleen henkiin. Kesän kuumimpina aikoina parasta aikaa koiralle seurata hajuja onkin aikaisin aamulla tai myöhään illalla, kun kaste on maassa.

 

Pidetään koiristamme hyvää huolta myös hellepäivinä, mikäli tänä vuonna saamme niistä nauttia. Vältetään liikkumista tai treenaamista päivän kuumimpaan aikaan. Myös vesipetojen omistajien on hyvä muistaa, ettei läpimärkä turkki suinkaan viilennä koiraa, vaan sillä on juuri päinvastainen vaikutus. Märkää koiraa ei tule koskaan laittaa kuumaan autoon. Myös rannalla ollessa kannattaa pitää lämpöhalvauksen riski mielessä.

 

Turvallista ja mukavaa kesää!

 

Miia Hultin

 

Lähteet:

http://www.katiska.info/terveys/lampohalvaus/

http://www.elainlaakariin.fi/koiran-lampohalvaus/

 

Karkuritarina: Katukoira Dobin matka merenrantaan

Dobi oli lähdössä normaalille päivälenkilleen omalta pihaltaan, kun yhtäkkiä kelatalutin lipesi ulkoiluttajan kädestä – tyypillinen karkaamistilanne, joka voi sattua kenelle tahansa koiranomistajalle. Tästä alkoi yli vuorokauden kestänyt etsintäoperaatio Helsingin Jollaksessa.

 

Alkuun koiran kanssa lenkille lähtöä tehnyt Jasmine Tukiainen pyrki seuraamaan koiraa kävellen, jotta olisi saanut selville mihin suuntaan Dobi aikoi. Vaikka Jollas on rauhallista omakotitaloaluetta, heti Laajasalon puolella liikenne vilkastuu ja riskit onnettomuuksiin kasvavat. Ohikulkijoilta kyselemällä Jasmine sai havaintoja Dobin liikkeistä, ja havaintoja tulikin paljon. Etsintää vaikeutti kuitenkin se, että samaan aikaan Jollaksessa oli karussa toinenkin hyvin saman näköinen koira, joten havaintoja tuli eri puolelta saarta eikä varmuudella tiedetty mihin etsintä tulisi keskittää.

 

Dobin kanssa asuvat Jasmine, Janica Kaskinen ja Paula Harrinkoski toimivat hätätilanteesta huolimatta heti alusta alkaen järkevästi ja rauhallisesti. Karkurista ilmoiteltiin laajasti sosiaalisessa mediassa ja lähiympäristössä, mutta kuitenkin koko ajan korostaen, että Dobia ei saa jahdata eikä isoja etsintäpartioita toivottu paikalle. Etsintäpartiot olisivat voineet pahimmillaan ajaa Dobin pois saarelta ja auton alle. Rauhallisuutta korostettiin erityisesti siksi, että noin kuusivuotiaalla Dobilla on poikkeuksellisen rankka tausta. Dobi on kotoisin Moskovasta ja elänyt suurimman osan elämästään katukoirana sekä kokenut myös väkivaltaa ennen kuin se löysi rescueyhdistyksen kautta oman kotinsa Suomesta. Omistajallaan Dobi on ehtinyt olla vasta yhdeksän kuukautta, ja on kokemustensa vuoksi vielä hyvin arka ihmisiä kohtaan.

 

Paula sai vinkin soittaa Vainu Eläinetsijäkoiriin Dobin entiseltä kotihoitajalta. Neuvontanumeroon vastasi päivystäjä Tiina, joka räätälöi etsijöille toimenpiteitä alueen ja näköhavainnot huomioiden. Tiina korosti ohjeissaan kuvallisten ilmoitusten jakamisen merkitystä sekä koiran rauhallista houkuttelua mm. grillaamalla havaintopaikalla. Perässä olevan kelataluttimen vuoksi Tiina lähti myös heti selvittämään vapaata eläinetsijäkoiraa. Karkaamistapauksissa kelatalutin on aina riski – paitsi että koira usein säikkyy perässä pomppivaa muovista esinettä, on taluttimen kiinni jäämisen vaara suuri eikä koira saa sitä välttämättä poikki. Siksi Vainussa tämän tyyppiset tapaukset menevät lähes poikkeuksetta koirajonossa kärkeen ja etsijäkoira lähetetään mahdollisimman pian paikalle.

 

Keikan otti nelivuotias labradorityttö Sylvi Nurmijärveltä, jota on koulutettu pennusta pitäen eläinetsintään. Ennen etsintään lähtöä etsijäkoiran ohjaaja kävi omistajien kanssa läpi miten etsijäkoira toimii – miten koira jäljestää, mitä se ilmaisee, miten ja mitä sen jälkeen tehdään? Eläinetsijäkoira ilmaisee aina aluetta, josta se saa tuoreen hajun eikä se saa jäljestää kiinni karkuriin tai ajaa sitä kauemmaksi. Energisyydestään huolimatta Sylvi on tämän oppinut jo nuoresta hyvin.

 

Koirakokemusta omaava Jasmine on harrastanut aiemmin mm. ihmisjälkeä ja metsäjälkeä, mutta eläinten etsiminen oli uutta. Sylvi on reipas jäljestäjä, ja välillä sen ottaessa ilmavainua edettiin jäljellä melkein puolijuoksua. Jasmine ja Paula kertoivat, että suuresta huolesta huolimatta koiran seuraaminen oli mielenkiintoista – välillä Sylvi eteni nenä maassa, välillä taas se selvästi sai hajun ilmasta. Noin puolentoista kilometrin jäljestyksen jälkeen Sylvi ilmaisi meren rantaan. Tämä oli lohdullista, sillä Dobi oli selvästi osannut hakeutua rauhalliseen paikkaan vilkkaasti liikennöidyn alueen sijaan. Strategiaksi sovittiin ilmaisualueen kattava laputus ja alueen ”haravointi” oman perheen kesken – olihan vaarana, että Dobi olisi hihnastaan jossakin kiinni.

 

Juuri kun Jasmine ja Paula olivat lähdössä haravoimaan aluetta ja laputtamaan, Janica soitti, että Dobi oli löytynyt! Dobi oli jäänyt kiinni hihnastaan kasvimaalle vain muutama kymmenen metriä Sylvin ilmaisupaikasta, mistä ystävälliset kanssaihmiset olivat poimineet sen talteen pian etsijäkoiran lähdön jälkeen ja soittaneet omistajalle.

 

Kun Dobia tultiin hakemaan, koira ei ollut lainkaan arka, vaan se oli vain kovin iloinen nähtyään perheensä. Se oli ilmeisesti jo vähän odottanutkin, että omat ihmiset tulevat hakemaan sen pois seikkailuiltaan.

 

Elina Kestilä-Kekkonen
Vainun koulutusvastaava ja hallituksen jäsen